Etusivu Ajatuksia koulun kehittämisestä Julkaistut kirjat Mielenkiintoisia linkkejä CV eli mitä olen tehnyt ja oppinut
« | »

MAAKUNTAUUDISTUS EI SAA SIRPALOIDA KOULUJEN OPPILASHUOLTOA

Lääketieteen tohtori, nuorisolääkäri Silja Kosola otti kantaa 1.10. 2016 kirjoituksessaan koulupsykologien ja kuraattoreiden rooliin ja asemaan koulujen oppilashuollossa maakuntauudistuksen jälkeen. Silja Kosolan lähestymiskulma on hallinnollinen ja teoreettinen, ei koulujen oppilashuollon arjesta lähtevä.

Tämän päivän koulujen oppilashuollon johtaminen on tiimityötä. Se edellyttää vahvoja yhteisiä käytänteitä ja linjauksia niistä konkreettisista asioista ja toimenpiteistä, joista arjessa päätetään.  Tarpeisiin reagointi edellyttää joustavuutta, nopeutta ja tiivistä vuorovaikutusta oppilashuollon toimijoiden kanssa. Tämä tukee juuri heikommassa ja eniten tuen tarpeessa olevia perheitä, lapsia ja nuoria.

Viimeisimmän opiskelijahuoltolain uudistuksen yhteydessä haluttiin nimenomaan vahvistaa koulujen ja oppilashuollon tiivistä yhteistyötä ja yhtenäistä toimintakulttuuria. Matka on ollut tähänkin asti kovin pitkä, koska oppilaitosten oppilashuollon työntekijöiden näkökulmat koulutusta koskevien lakien tai aiemmin oppilashuoltoa koskevien lakien näkökulmasta olivat osin selkeästi eriävät verrattuna muun oppilashuollon henkilöstön toimintamalleihin ja –kulttuuriin. Jotta tätä lapsen ja nuoren parhaaksi tehtävää työtä (erityisesti niiden haastavimpien perheiden ja oppilaiden) voidaan aidosti vahvistaa, se on edellyttänyt johdonmukaista, selkeää ja vahvaa johtamista, saman organisaation yhteisiä pelisääntöjä ja paljon yhteistä keskustelua.

Jos koulukuraattorit ja –psykologit siirtyvät maakuntiin, koulujen arjen oppilashuoltotyön ja muun toiminnan välille syntyy väistämättä hallinnollinen ja mitä todennäköisimmin myös toimintakulttuurinen muuri. Palataan pitkälle taaksepäin.

Kosola lähestyy asiaa kouluterveydenhoitajien ja koululääkäreiden näkökulmasta suhteessa koulupsykologeihin ja –kuraattoreihin. Samalla tämä hallinnollinen näkökulma unohtaa oppilaan, jonka oppilashuollon tuen keskiössä ovat nimenomaan koulujen rehtoreiden, opettajien, koulupsykologien ja koulukuraattoreiden arjen saumaton yhteistyö. Tämän kokonaisuuden on välttämätöntä olla yhteisen johdon ja toimintakulttuurin piirissä, jos me haluamme välttää ne väistämättömät sudenkuopat, joita eri johdon ja hallinnon alla toimivien välillä on ollut aina ja tulee valitettavasti aina olemaan.  Jos ja mitä todennäköisimmin kun palvelu muuttuu maakuntien ja kuntien välillä vielä palvelusopimusten kautta hinnoiteltavaksi, mennään jo pahasti mäkeen. Tuossa vaiheessa organisaatiot ja eurot tarkastelevat etujaan. Perhe, lapsi ja nuori ovat jo kaukana ulkokehällä.

Koululääkärin läsnäolo koululla rajoittuu yleensä 1-2:een kertaan kuukaudessa muutama tunti kerrallaan.  Kouluterveydenhoitajan työ on sidottu tähän kokonaisuuteen ja siten hän toimiikin tiiviinä linkkinä omalta osaltaan oppilashuollon muun toiminnan ja kouluterveydenhuollon välillä. On siis arvioitava ja päätettävä, mistä näkökulmasta asiaa tarkastelee. Koulun arjesta tarkasteltuna oppilashuollon kokonaisuuden rajapinta syntyy maakuntien ja kuntien välillä tähän kohtaan.

Lapsiasianvaltuutettu Tuomas Kurttila on juuri asioiden ytimessä huolehtiessaan siitä, että lasten, nuorten ja perheiden tuen palvelut ovat niin yhtenäisiä ja yhdenmukaisia kun mahdollista. Se on laadukkaan ja hyvän oppilashuoltotyön ja perheiden tuen ehdoton perusta.

Kirjoita kommentti