Etusivu Ajatuksia koulun kehittämisestä Julkaistut kirjat Mielenkiintoisia linkkejä CV eli mitä olen tehnyt ja oppinut
« | »

OPETTAJAN, REHTORIN JA KOULUN ASEMA HUOLESTUTTAA

Lahden koulun videotapaus herättää laajaa keskustelua kouluilla ja mediassa. Tämä ei ole ensimmäinen eikä valitettavasti mitä todennäköisimmin myöskään viimeinen kerta, kun käydään keskustelua oppilaiden käytöksestä, aikuisten tavasta toimia ja kodin ja koulun vastuiden rajapinnasta.

Yli 20 vuotta suomalaisessa koulumaailmassa eri rooleissa toimineena asia ei ole mitenkään uusi. Yksittäisiä vuorovaikutustilanteita, joissa esimerkiksi oppilas tai nuori jossain tilanteessa käyttäytyy aikuisen arvion mukaan arvaamattomasti, röyhkeästi tai sopimattomasti ja johon aikuisen sitten reagoi tavallaan, tapahtuu kodeissa, kouluissa, kaupoissa ja monissa muissa paikoissa säännöllisesti niin kuin me kaikki aikuiset hyvin tiedämme. Näistä tapahtumapaikoista helposti ison tikun nokassa on koulu, koska samalla peilataan koulun asemaa, ehkä omia koulukokemuksia, auktoriteettien asemaa ja monia muita asioita.

Kouluissa työskentelevät kuulevat toki ammattiinsa liittyen paljon myös tällaisista tilanteista muualla. Nuoret kommentoivat omalla tavallaan ja omasta näkökulmastaan omaa toimintaansa ja muiden reaktioita siihen niin kotona, vapaa-ajalla, nuorten kesken jne. Opettajan ja rehtorin kokonaiskuva jonkun nuoren tilanteesta on hyvin nopeasti laajempi kuin se, miten sitä voi kommentoida esimerkiksi toisille nuorille, muille vanhemmille yms.

Kaikesta tästä voi isossa kuvassa todeta sen, että suurin huoli kohdistuu asioiden määrän kasvuun ja niiden sisältöjen syvenemiseen. Opettajille ja rehtoreille kouluissa yksi tutuimpia asioita on netissä ja mobiililaitteilla tapahtuva nuorten keskustelu, joka voi laajentua todella syväksi ja monimutkaisiksi. Nuoren teksti voi olla sellaista, joka aikuisen silmin on todella vakavaa. Kouluihin valuu myös yhä enenevä määrä tällaisia asioita, jotka tapahtuvat iltaisin, viikonloppuisin ja ylipäätänsä aikoina, jotka eivät liity kouluun. Ei ole kovin harvinaista, että ainakin kiusatun koti ottaakin yhteyttä lapsensa kouluun ja edellyttää, että asiaa selvitetään koulussa. Kotien väliseen keskusteluun halutaan mahdollisesti käyttää välikättä, joka ottaisi kopin vaikeasta asiasta joka on tapahtunut viikonlopun aikana.

Opettajien ja rehtoreiden jaksaminen on välillä yhteiskunnan murroksessa todella kovalla koetuksella. Rehtorit kantavat vielä oman jaksamisensa lisäksi vastuun opettajien jaksamisesta. Onneksi hyvä työyhteisö kantaa, mutta ympäristön paineita tai rakenteita se ei sellaisenaan muuta.

Yhteiskunnassamme on tältä osin ainakin jossakin määrin roolit välillä sekaisin. Vanhemmuuden ja kodin vastuuta ja merkitystä ei voi ylikorostaa samalla kun tietenkin pitää muistaa, että jokaisen opettajan ja kasvattajan on muistettava eri tilanteissa oma vastuunsa ja roolinsa. Ja toki kasvatuskumppanuus kotien kanssa, joille kasvavan nuoren tempaukset voivat olla hyvin ahdistavia. Silloin kuin koti hakeekin koulusta sopivassa suhteessa kasvatuskumppanuutta eikä virheitä, ollaan jo nuoren tuessa hyvällä ladulla.

Yli kahdenkymmenen vuoden kokemuksella havaintoni on se, että erot lasten ja nuorten hyvinvoinnin ääripäiden välillä ovat koko ajan kasvaneet. Toisaalla harrastetaan ja voidaan todella hyvin, toisaalla asiat kasautuvat ja monimutkaistuvat. Kaiken tämän keskellä koulun perustehtävä ja ydintehtävä tulee muistaa. Opetukselle, hyvälle oppimiselle ja kasvun tuelle pitää pystyä järjestämään hyvät , toimivat ja terveelliset tilat ja yhteiskunnan ja yhteisön tuen kautta toimintakulttuuri, jossa opettaja voi keskittyä omaan perustehtäväänsä ja sen kehittämiseen.

Kirjoita kommentti