Etusivu Ajatuksia koulun kehittämisestä Julkaistut kirjat Mielenkiintoisia linkkejä CV eli mitä olen tehnyt ja oppinut
« | »

RYHMÄKOOLLA ON VÄLIÄ

Viime aikoina yhä enenevässä määrin on esiintynyt käsityksiä ja näkökulmia siitä, ettei ryhmäkoolla ole suomalaisessa koulutuksessa ja opetuksen järjestämisessä enää suurta merkitystä. Ryhmäkoko voidaan näiden väitteiden perusteella poistaa koulutuksen järjestämisen ja laadun arvioinnin mittarina. Kun uusia opetuksen järjestämisen ja oppimisen tuen muotoja rakennetaan, samalla joidenkin mielestä poistuu ryhmäkoon vaikutus oppilaan oppimisen ja koulun arjen yhtenä keskeisenä kriteerinä. Samoin opettajan työn sisällön arvioinnissa näiden puheiden mukaan ryhmäkoko ei ole enää merkittävä kriteeri.

Olen asiasta eri mieltä. Opetuksen järjestämisestä, vastuiden määrittelystä ja oppilaan arjen ympäriltä ryhmä ja ryhmäkoko ei ole kadonnut minnekään. 

Tarkastellaan ensin asiaa yksittäisen oppilaan ja oppitunnin näkökulmasta. Oppiminen perustuu opettajan ja oppilaiden keskinäiseen vuorovaikutukseen, oppilaiden väliseen yhteistoimintaan ja dynamiikkaan ja jokaisen oppilaan omaan motivaatioon ja kiinnostukseen opittavaa asiaa kohtaan. Oppiminen hahmottuu suhteessa tähän kontekstiin. Opettajan mahdollisuudet vaikuttaa ja tukea jokaista oppilasta yksilöllisesti riippuu keskeisesti siitä, paljonko hänellä on siihen aikaa oppilasta kohden. Oppilaiden keskinäinen yhteistyö ja ryhmädynamiikka on vastaavasti aina riippuvainen oppimistilanteesta. Mitä enemmän ympäristö tuottaa erityyppisiä vuorovaikutustilanteita, sitä enemmän sillä on vaikutusta jokaisen oppilaan omaan toimintaan. Oma lukunsa on oppilaiden erilaiset oppimistyylit ja jokaisen oman persoonallisuuden vaikutus omaan oppimiseensa ja siihen, miten reagoi ympäristöönsä. Mitä enemmän ihmisiä, sitä enemmän ärsykkeitä, asioita ja tilanteita. Ryhmäkoolla on siis merkitystä. 

Entäs opettaja? Oppimistilanteesta ei koskaan katoa opettajan keskeinen vaikutus. Opiskeltavaa asiaa pitää johtaa, olipa sitten kysymyksessä pedagogisesti millainen oppimisympäristö ja toimintamalli tahansa. Jonkun pitää koordinoida, tukea, motivoida, arvioida, huolehtia, vastata kokonaisuudesta ja niin edelleen. Mitä enemmän oppilaita, sitä enemmän huomioitavia asioita ja tekijöitä. Kun tähän kokonaisuuteen istutetaan vielä nykyinen inkluusioajattelu, joka entisestään luo haastavampia ja heterogeenisempia ryhmiä ja oppimistilanteita, vastuulla olevien oppijoiden määrää ei voi sivuuttaa.

No, entäs ne ryhmään mahdollisesti resursoidut muut aikuiset ja toimijat? Kyllä, totta kai ne tukevat ja auttavat. Mutta se ei poista koko kasvatus- ja opetusjärjestelmän keskeistä asiaa, yksittäistä opettaja- oppilassuhdetta. Vaikka ryhmätilanteessa olisikin välillä muita toimijoita, tilapäiset kävijät ja tukijat eivät poista tätä olosuhdetta. Yksittäisen oppimistilanteen ratkaisussa ne voivat auttaa huomattavasti, mutta oppimisen ohjaamisen kokokuvaa ne eivät muuta. Jonkun pitää vastuullisesti suunnitella kokonaisuudet, toteuttaa, arvioida jne. Ja vielä kun tähän kokonaisuuteen rakennetaan vastuut vaikkapa kodin ja koulun välisestä yhteistyöstä kehityskeskusteluineen ja arviointikeskusteluineen, se korostaa entisestään oppimisesta vastaavaan opettajan roolia. Itse asiassa usean aikuisen määrä saattaa jopa aiheuttaa entistä enemmän haasteita oppimisympäristöön. Mitä enemmän ihmisiä ja oppijoita, sitä enemmän kaikkea.

Ymmärrys ja tieto oppimiseen vaikuttavista tekijöistä kasvaa koko ajan. Vuosi vuodelta se vahvistaa sitä käsitystä, että jokainen oppija edellyttää entistä vahvempaa oman oppimistyylinsä, taustansa, elämäntilanteensa, yksilöllisten odotustensa ja muiden asioiden huomiointia. Jokainen oppija reagoi eri tavoin oppimistilanteessa vuorovaikutustilanteiden määrään, meluun, pedagogisen  ympäristön rakenteeseen, erilaisiin ärsykkeisiin jne. Mitä enemmän ihmisiä ympärillä, sitä enemmän muuttujia. Ja sitä kautta haasteita.

Hyvän oppimisen keskiössä on aina laadukas vuorovaikutus.  Kaikki oppiminen on tavalla tai toisella sosiaalista, yhteistä ja syntyy suhteessa toiseen ihmiseen. Oppimisympäristö rakentuu fyysisestä ympäristöstä ja ihmisistä. Ja ihmisten määrästä. Se vaikuttaa kaikkeen.

Suomessa tilastojen mukaan esimerkiksi alakouluikäisistä peruskoululaisista yli 90 000 lasta opiskelee tällä hetkellä yli 25:n oppilaan ryhmissä. Suunta on ollut vuodesta 2013 tähän päivään koko ajan kasvava. Lukiossa pakollisten kurssien opiskelijamäärä voi olla helposti yli 30, jopa 40 opiskelijaa. Vaikka ryhmäkoko ei ratkaise kaikkea ja pienikin ryhmä voi olla haastava ja isompi omalla tavallaan helpompi, ryhmäkoon vaikutusta oppimisympäristöön emme voi sivuuttaa. Suurissa ryhmissä opiskelevien lasten ja nuorten asema on erilainen suhteessa muihin. Tästä olisi syytä aidosti olla huolissaan. Jos haluamme vahvistaa opetuksen ja oppimisen laatua, oppimisympäristöön vaikuttavat tekijät pitää olla kunnossa ryhmäkoon määrittely mukaan lukien.

Kirjoita kommentti