Etusivu Ajatuksia koulun kehittämisestä Julkaistut kirjat Mielenkiintoisia linkkejä CV eli mitä olen tehnyt ja oppinut
« |

MITÄ OPPIVELVOLLISUUDELLE PITÄISI TEHDÄ?

Oppivelvollisuuden uudelleen tarkasteleminen ja sen mahdollinen laajentaminen tai yleisemmin kuvattuna pidentäminen tulee olemaan yksi keskeinen koulutusta koskeva kysymys tulevina vuosina. Asian kanssa ei ajan saatossa ole todellakaan hätäilty. Oppivelvollisuuskysymykset ovat aikojen saatossa edenneet hyvin verkkaisesti, joka voi kulloinenkin yhteiskunnallinen konteksti huomioiden olla jopa perusteltua. Vuonna 1686 lukutaidon opettaminen, joka on ollut yksi keskeisiä oppivelvollisuuden lähtökohtia, oli kirkon tehtävä. Lukutaito oli tuolloin myös edellytys avioliitolle. Sen jälkeen vasta vuonna 1723 kodeille säädettiin opetusvelvollisuus. Kyllä vain, tuolla määritteellä. Voimassa oli ns. kouluton oppivelvollisuus. Siitä on edetty vuoden 1866 kansakoulujen syntymisestä vuoden 1921 oppivelvollisuuden säätämisen ja vuoden 2015 ns. velvoittavaan esiopetukseen. Matka on siis ollut kohtuullisen pitkä.

Pitäisikö oppivelvollisuutta tarkastella uudella tavalla? Miten ja miksi oppivelvollisuutta pitäisi mahdollisesti laajentaa? Asia ei ole ihan yksinkertainen. Talouden näkökulmasta koulutus on investointi, joka tuottaa inhimillistä pääomaa ja lopulta hyödyttää niin ihmistä itseään, yhteiskuntaa kuin talouttakin. Tutkimuksiakin asiasta löytyy, jotka eivät ole aivan yksiselitteisiä. Yksi mielenkiintoisimmista löytyy valtameren takaa USA:sta. Siellä erään tutkimuksen mukaan yhden vuoden lisäys eli meidän määritteillämme oppivelvollisuuden jatkaminen kasvatti elinkaarituloja 10-14%, vähensi rikollisuutta, pidensi elinajan odotetta ja vähensi teiniraskauksia. Huikeaa! Jos tulokset ovat näin erinomaisia, yhteiskunnan satsaukset ovat täydellisesti perusteltuja.

Suomessa oppivelvollisuus on korkeampi kuin esimerkiksi Valko-Venäjällä ja Serbiassa mutta lyhyempi kuin Belgiassa, Saksassa, osin Kanadassa ja Yhdysvalloissa. Onko tästä pääteltävissä jotain? Saat itse päättää. Tämän blogin tila ei riitä tämän näkökulman laajaan analysointiin. Olisikin kuitenkin taipuvainen ajattelemaan, että tästäkin näkökulmasta pidentämiselle voisi olla perusteita. Samaa tukevat viimeisimmät kansainväliset tutkimukset.
Entäs varhentaminen? Olisiko järkevää, että vanhemmat ja kodit velvoitetaan nykyistä aiemmin huolehtimaan lapsensa oppivelvollisuudesta? Miten tämä suhteutuu nykyiseen laadukkaaseen varhaiskasvatusjärjestelmään? Tämä hetken ajankohtaisten tutkimusten valossa positiivinen vaikutus näyttäisi kohdentuvan erityisesti sosio-ekonomisesti osin heikommassa asemassa oleviin perheisiin. Norjassa tulos näyttää selkeimmältä: Oppivelvollisuuden varhentamisella näytti olevan vahva yhteys koulutukseen, työmarkkinoille kiinnittymiseen ja vähäisempään toimeentulotuen käyttöön. Tältä vuodelta (2017) on käytettävissä myös suomalainen tutkimustulos, jonka mukaan varhentamisella näytti olevan positiivinen yhteys erityisesti lukion käymiseen. Taustalla välittävänä tekijänä on havaittu vanhempien ja erityisesti äitien työssäkäynti. Työssäkäyntiin liittyen pystymme päättelemään jo nyt, että varhaiskasvatuksen oppivelvollisuuden laajentaminen parantaisi myös mitä todennäköisimmin erityisesti äitien työssäkäyntimahdollisuuksia, joka on oma iso näkökulmansa ja yhteiskunnallinen tasa-arvokysymys. Tähän liittyy runsaasti myös muita poliittisia kysymyksiä lapsiperheiden tukipolitiikasta kotihoidon tukijärjestelmiin ja muihin vastaaviin asioihin.

On perusteltua ainakin harkita ja selvittää, tulisiko oppivelvollisuutta laajentaa niin varhaiskasvatuksen kuin myös toisen asteen koulutuksen osalta. Näyttää siltä, että hyödyt ovat riittävällä tavalla osoitettavissa jo nykyisin tutkimustuloksin. Varhaiskasvatuksen osalta oppivelvollisuuden laajentaminen voisi tapahtua vaiheittain, niin kuin jotkut tutkijat ovat jo esittäneet. Tämä voisi tarkoittaa sitä, että eri ikäluokilla viikoittainen oppivelvollisuuden määrä vaihtelisi ja kasvaisi iän karttuessa esimerkiksi kolmevuotiaasta eteenpäin. Tämä mahdollistaisi edelleen myös tietyt kotihoidon mahdollisuudet, antaisi joustoa perheiden arkeen ja loisi yhteiskuntaan entistä paremmin tasa-arvoa edistävän varhaiskasvatusjärjestelmän.

Oppivelvollisuuden jatkaminen myös toiselle asteelle esimerkiksi 18-vuotiaaksi asti näyttää myös vaikuttavalta ratkaisulta. Sen tarpeet voisivat mahdollisesti vuosikymmenten saatossa vähetä, mikäli varhaiskasvatuksen oppivelvollisuus alkaisi tuottamaan toivottuja tuloksia. Kaikki oletukset voivat luonnollisesti toteutua vain, mikäli koulutusjärjestelmä on riittävän laadukas ja sisällöiltään selkeä. Kaiken pohjalla on siis laatu. Huonolla laadulla ei saada aikaan toivottuja tuloksia. Ja laadun pohjalla on osaava henkilökunta, jonka koulutustaso on korkea.
Asia on herkullisen mielenkiintoinen ja tärkeä. Toivon, että asia saa ansaitsemansa huomion. Itse pidän itsestään selvänä, että viimeistään tulevissa hallitusneuvotteluissa eduskuntavaalien jälkeen oppivelvollisuuskysymykset ovat tavalla tai toisella keskusteluissa mukana. Mihin se sitten johtaa ja millä aikajänteellä, onkin toinen kysymys.

Kirjoita kommentti