Etusivu Ajatuksia koulun kehittämisestä Julkaistut kirjat Mielenkiintoisia linkkejä CV eli mitä olen tehnyt ja oppinut
« | »

Lähikouluperiaate törmäsi seinään

Kolme mukailtua mutta todellista tarinaa koulujen arjesta eri puolilta Suomea:

Ryhmän opintoretket koulualueen ulkopuolelle pitää perua. Ryhmään on sijoitettu oppilaita, joilla on suuria haasteita itsensä hillinnässä. Asiantuntijalausunnot edellyttävät selkeää strukturoitua oppimisympäristöä, joka ei saa päivän aikana liikaa muuttua. Jos ympäristö vaihtuu tai muuttuu, oppilaat muuttuvat entistä aggressiivisemmiksi ja epätasapainoisemmiksi. Opintoretket aiheuttaisivat liian suuria riskejä. Huoltajat ovat pettyneitä ja antavat vahvaa palautetta opettajalle ja koululle. Tuen tarpeessa olevien oppilaiden huoltajat edellyttävät vastaavasti, että heidän lapsellaan tulee olla samat oikeudet eri toimintoihin kuin muillakin. Opettaja ei voi kertoa huoltajille tilanteen taustoja. On vain kestettävä epäoikeudenmukaiselta tuntuva kritiikki ja arkipäivän toistuvat haasteelliset tilanteet.

Luokkaan on sijoitettu pidennetyn oppivelvollisuuden piirissä opiskelevia oppilaita. Ohjaajatuki on puolittainen ja sairaustapauksen takia sekin tuki on lähimmän kahden kuukauden ajan pois. Opettaja yrittää opettaa yhtä aikaa 26:tta oppilasta, joilla monella muullakin on suuria tuen tarpeita. Asiantuntijalausunnot edellyttävät, että opetusta pitää yksilöllistää kaikkien tuen tarpeisten kohdalla. Arkipäivä on tulipalojen sammuttamista, hälyä, vaatimuksia, merkintöjä Wilmaan, oppilaspalavereita, lausuntoja ja tuen järjestämistä jokaiselle erikseen. Opettaja uupuu ja jää lopulta sairauslomalle.

Ryhmässä on vahvan toimintaterapian ja tuen tarpeessa oleva oppilas. Toimintaterapian aloitus on viivästynyt resurssien puuttuessa. Se pystytään tarjoamaan asiaa hoitavien tahojen mukaan aikaisintaan puolen vuoden päästä. Oppilas on omasta tilanteestaan ahdistunut ja purkaa sen toistuvaan muiden potkimiseen ja lyömiseen. Myös opettaja on potkimisen ja lyömisen kohteena säännöllisesti. Opettaja elää arkea oppilaan kanssa tuen puutteesta huolimatta jokaisena koulupäivänä. Luokan muut vanhemmat ovat hiiltyneitä omien lastensa turvallisuudesta. He vaativat opettajan vaihtamista ja uhkaavat rehtoria valituksella eteenpäin. Koulu ei voi kertoa asian taustoja. Tilanne on lukossa.

Suomalaisen koulutuksen järjestämisessä puhutaan päivittäin lähikouluperiaatteesta, integraatiosta ja inkluusioajattelusta. Jokaisella peruskouluikäisellä lapsella on oikeus lähikouluun ja tavalliseen luokkaan tuen tarpeista ja taustoista huolimatta. Kaunis ajatus. Kannatettavakin. Mutta ei ihan yksinkertainen. Lähikouluperiaatteen ohella lapsen tukea määritellään ns. kolmiportaisen tuen perusteella. Yleinen tuki, tehostettu tuki ja erityinen tuki. Tuen portaat, jotka perustuvat tuen vahvistumiseen, yksilöllistämiseen ja oikea-aikaisuuteen. Taaskin erittäin kannettavaa. Mutta kaikkea muuta kuin yksinkertaista.

Lähikouluperiaatteen vahvistumisen ja kolmiportaisen tuen valtakunnallisten linjausten jälkeen Suomen koululaitoksessa painettiin kaasua. Teoriassa täydelliseltä ja oikealta kuulostavat periaatteet vietiin käytäntöön kaasu pohjassa. Kun nopeus vain kasvoi, unohdettiin varustaa auto oikeilla varusteilla. Tällä hetkellä ajamme edelleen kiihtyvällä vauhdilla, mutta vähitellen hajoavalla autolla. Monissa kunnissa on törmätty jo seinään. Huoltajien tyytymättömyys on kasvanut koko ajan. Tuen tarpeisten vanhemmat pitävät lapselleen ja nuorelleen saatavaa tukea yhä useammin erittäin puutteellisena ja huonosti hoidettuna, muut vanhemmat vaativat toimenpiteitä oman lapsensa koulunkäynnin turvaamiseksi. Opettaja on uupunut jatkuviin vaatimuksiin, joihin ei voi vasta. Kukaan ei ole tyytyväinen.

Yllä mainitut esimerkit ovat täyttä arkea, vaikka ovatkin yhdistelmiä eri tarinoista ympäri maatamme. Yksittäisestä koulusta tai kaupungista ne eivät ole. Näitä tarinoita voisi jakaa kymmenittäin. Kun keskitettyä tuen järjestelmää lähdettiin purkamaan, ei ehditty rakentaa uutta. Yleisopetuksen lähikoulut ovat lähikouluja, joissa tuen rakenteet ovat muuttuneet vain osin. Keskitetyn järjestelmän vahva ja yksilöllistetty tuki jäi pääosin jonnekin matkalle. Lähikouluun asti siitä siirtyi vain osa. Työyhteisö yrittää auttaa, mutta kaikki muutkin ovat sidottuja samoihin vaatimuksiin omissa ryhmissään. Tällä on omat vaikutuksensa työilmapiiriin ja arjen sujumiseen työyhteisöjen sisällä.

Kysymys kuuluu, mitä pitäisi tehdä. Nyt pitäisi tehdä koko maan kattava selvitys tilanteesta. Näitä tarinoita on jo niin paljon, että kokonaisselvitys on välttämätön. Selvityksen perusteella tulee valtakunnan tasolla päättää niistä toimenpiteistä, jotka velvoittavat kuntia. Miten tuen resurssit määritellään, mikä on oppilaan oikeus oikea-aikaiseen ja riittävään tukeen, mikä on opettajan ja koulun asema ja oikeus määritellä voimavarojaan ja paljon muuta.

Oppilaan tuen ja opettajien työssä jaksamisen ohella suuri huoli kohdistuu myös opettajan ammatin vetovoimaan. Maailman upein ammatti täytyy pitää vetovoimaisena. Suomalainen opettaja on maailman paras ja sellaisena tilanteen tulee säilyä. Ilman ammatin riittävää vetovoimaa näin ei ole enää tulevaisuudessa. Osaava ja motivoitunut opettaja on jokaisen suomalaisen peruskoululaisen ja hänen vanhempansa paras koulutusvakuutus tulevaan. Samoin kuin turvallinen ja oppimista kaikin tavoin tukeva oppimisympäristö.

Kirjoita kommentti