Etusivu Ajatuksia koulun kehittämisestä Julkaistut kirjat Mielenkiintoisia linkkejä CV eli mitä olen tehnyt ja oppinut

MAAKUNTAUUDISTUS EI SAA SIRPALOIDA KOULUJEN OPPILASHUOLTOA

Lääketieteen tohtori, nuorisolääkäri Silja Kosola otti kantaa 1.10. 2016 kirjoituksessaan koulupsykologien ja kuraattoreiden rooliin ja asemaan koulujen oppilashuollossa maakuntauudistuksen jälkeen. Silja Kosolan lähestymiskulma on hallinnollinen ja teoreettinen, ei koulujen oppilashuollon arjesta lähtevä.

Tämän päivän koulujen oppilashuollon johtaminen on tiimityötä. Se edellyttää vahvoja yhteisiä käytänteitä ja linjauksia niistä konkreettisista asioista ja toimenpiteistä, joista arjessa päätetään.  Tarpeisiin reagointi edellyttää joustavuutta, nopeutta ja tiivistä vuorovaikutusta oppilashuollon toimijoiden kanssa. Tämä tukee juuri heikommassa ja eniten tuen tarpeessa olevia perheitä, lapsia ja nuoria.

Viimeisimmän opiskelijahuoltolain uudistuksen yhteydessä haluttiin nimenomaan vahvistaa koulujen ja oppilashuollon tiivistä yhteistyötä ja yhtenäistä toimintakulttuuria. Matka on ollut tähänkin asti kovin pitkä, koska oppilaitosten oppilashuollon työntekijöiden näkökulmat koulutusta koskevien lakien tai aiemmin oppilashuoltoa koskevien lakien näkökulmasta olivat osin selkeästi eriävät verrattuna muun oppilashuollon henkilöstön toimintamalleihin ja –kulttuuriin. Jotta tätä lapsen ja nuoren parhaaksi tehtävää työtä (erityisesti niiden haastavimpien perheiden ja oppilaiden) voidaan aidosti vahvistaa, se on edellyttänyt johdonmukaista, selkeää ja vahvaa johtamista, saman organisaation yhteisiä pelisääntöjä ja paljon yhteistä keskustelua.

Jos koulukuraattorit ja –psykologit siirtyvät maakuntiin, koulujen arjen oppilashuoltotyön ja muun toiminnan välille syntyy väistämättä hallinnollinen ja mitä todennäköisimmin myös toimintakulttuurinen muuri. Palataan pitkälle taaksepäin.

Kosola lähestyy asiaa kouluterveydenhoitajien ja koululääkäreiden näkökulmasta suhteessa koulupsykologeihin ja –kuraattoreihin. Samalla tämä hallinnollinen näkökulma unohtaa oppilaan, jonka oppilashuollon tuen keskiössä ovat nimenomaan koulujen rehtoreiden, opettajien, koulupsykologien ja koulukuraattoreiden arjen saumaton yhteistyö. Tämän kokonaisuuden on välttämätöntä olla yhteisen johdon ja toimintakulttuurin piirissä, jos me haluamme välttää ne väistämättömät sudenkuopat, joita eri johdon ja hallinnon alla toimivien välillä on ollut aina ja tulee valitettavasti aina olemaan.  Jos ja mitä todennäköisimmin kun palvelu muuttuu maakuntien ja kuntien välillä vielä palvelusopimusten kautta hinnoiteltavaksi, mennään jo pahasti mäkeen. Tuossa vaiheessa organisaatiot ja eurot tarkastelevat etujaan. Perhe, lapsi ja nuori ovat jo kaukana ulkokehällä.

Koululääkärin läsnäolo koululla rajoittuu yleensä 1-2:een kertaan kuukaudessa muutama tunti kerrallaan.  Kouluterveydenhoitajan työ on sidottu tähän kokonaisuuteen ja siten hän toimiikin tiiviinä linkkinä omalta osaltaan oppilashuollon muun toiminnan ja kouluterveydenhuollon välillä. On siis arvioitava ja päätettävä, mistä näkökulmasta asiaa tarkastelee. Koulun arjesta tarkasteltuna oppilashuollon kokonaisuuden rajapinta syntyy maakuntien ja kuntien välillä tähän kohtaan.

Lapsiasianvaltuutettu Tuomas Kurttila on juuri asioiden ytimessä huolehtiessaan siitä, että lasten, nuorten ja perheiden tuen palvelut ovat niin yhtenäisiä ja yhdenmukaisia kun mahdollista. Se on laadukkaan ja hyvän oppilashuoltotyön ja perheiden tuen ehdoton perusta.

Kommentoi kirjoitusta...

KUUSI POINTTIA KOULUN KEHITTÄMISEEN

Suomen kovin koulumies Martti Hellström kysyi mielipidettäni koulun kehittämisestä. Käy tutustumassa näkemyksiini tästä

Kommentoi kirjoitusta...

SUOMI NOUSUUN – KETKÄ OVAT KANTANEET VASTUUTA?

Koko talven väännelty ja käännetelty yhteiskuntasopimus herättää paljon mielipiteitä ja synnyttää mielikuvia. Yksi mielikuva ja väitös on edelleen se, että työmarkkinajärjestöt ja liitot ovat joustamattomia ja vastustavat kaikkia uudistuksia. Kerrataanpa vähän.

Eläkeratkaisu pidensi työuria, laski käytännössä eläkkeen tasoa ja heikensi tätä kautta siis tulevia eläkkeitä eli niin sanotusti palvelussuhteen ehtoja. Ratkaisua perusteltiin kilpailukykytarpeilla ja koko Suomen edulla. Ketkä tuloksen neuvottelivat ja ratkaisivat?

Viimeisimmät palkkaratkaisut ja mitä todennäköisimmin myös tuleva sellainen on tasoltaan käytännössä nollaratkaisu tai jopa negatiivinen, jos asiaa tarkastellaan ostovoiman näkökulmasta. Tätäkin ratkaisua perusteltiin kilpailukykytarpeilla ja koko Suomen edulla. Ketkä tuloksen neuvottelivat ja ratkaisivat?

29.2.16 saavutettu neuvottelutulos ja linjaukset yhteiskuntasopimuksen aikaansaamiseksi sisälsi tässä vaiheessa seuraavat ratkaisut:

  • Työntekijöiden keskimääräistä TyEL-maksua korotetaan ja työnantajien keskimääräistä TyEL-maksua alennetaan. Maksun korotus ja työnantajan maksun alennus ovat yhteensä 1,20 prosenttiyksikköä vuosina 2017-2020.
  • Työnantajan keskimääräinen työttömyysvakuutusmaksu ja palkansaajan työttömyysvakuutusmaksu määrätään yhtä suuriksi vuoden 2018 maksuista alkaen. Tämä alentaa työnantajien keskimääräistä työttömyysvakuutusmaksua 0,85 prosenttiyksikköä ja palkansaajan työttömyysvakuutusmaksua korotetaan vastaavalla määrällä.
  • Kaikkien työnantajien sosiaaliturvamaksua alennetaan 0,94 prosenttiyksikköä vuodelle 2017, 1,00 prosenttiyksikköä vuodelle 2018, 1,04 prosenttiyksikköä vuodelle 2019 ja 0,58 prosenttiyksikköä vuodesta 2020 eteenpäin pysyvästi. Lisäksi on linjattu, että  alennus rahoitetaan julkisen sektorin työnantajille aiheutuvilla säästöillä.
  • Työntekijöiden työaikaa lisätään 24 tuntia vuodessa.
  • Julkisen sektorin lomarahoja leikataan 30%:lla määräaikaisesti

Ketkä tuloksen neuvottelivat ja ratkaisivat?

Olisiko siis jo aika tarkastella muutokseen ja Suomen haasteisiin vastaamista kokonaisvaltaisesti. On täysin perustelematonta väittää, etteivät työmarkkinajärjestöt olisi kantaneet vastuuta. Juuri nämä toimijat ovat niitä, joiden kanssa on saatu aikaan kaikki tärkeimmät ja merkittävimmät konkreettiset tulokset ja päätökset, joilla on keskeinen vaikutus  Suomen kilpailukykyyn.

Herääkin kysymys, siirtyykö rima aina vain eteenpäin? Olisiko kohtuullista, että myös päättäjät toisivat esille sen, että todelliset ratkaisut on saatu aikaan tähän mennessä käytännössä vain työmarkkinoilla. Päättäjien omat ratkaisut ja päätökset kilpailukyvyn edistämiseksi ovat jääneet vielä aika ohkaisiksi. Toki viimeisimmät päätökset investoinneista tuovat valoa tunnelin päähän.

Annetaan hyvä palaute kaikille osapuolille silloin, kun on siihen on aihetta.

 

Kommentoi kirjoitusta...

TYÖOLOBAROMETRI KERTOO KARUA TARINAA

OAJ:n julkaisema työolobarometri puhuu karua kieltään. Vaatimukset työlle sen kun vain kasvavat ja riittämättömyyden tunne painaa välillä meitä jokaista. Lisäksi turvallisuuskysymykset ovat aivan toisenlaisia kuin vaikkapa kymmenen vuotta sitten. Jaksaminen on arjessa koetuksella niin kouluissa, päiväkodeissa, sairaalaloissa ja monissa muissa ydinpalvelua kansalaisille tarjoavissa yksiköissä. Meiltä puuttuu tällä hetkellä visio ja näkemykset siitä, miten 30-vuotias työntekijä jaksaa tuossa arjessa ainakin 65-vuotiaaksi asti. Työelämää hallitsevat ja asioista päättävät tänä päivänä viisikymppisten ja vanhempien sukupolvi, joilla omat näkymät saattavat olla aika lailla erilaiset.

Kommentoi kirjoitusta...

SISÄILMAKORJAUSTEN VIIVÄSTYMINEN VAKAVA ASIA

Koulujen, päiväkotien ja muiden oppilaitosten sisäilmaongelmat ovat yhä edelleen kasvava ongelma opetusalalla. Kaikesta puheesta ja tiedon määrästä huolimatta ajantasaisen tiedon kanssa on ongelmia. Myös siinä, miten kiinteistöjen kuntoa kunnissa tarkistetaan, on puutteita. Keskeistä on johdonmukaisuus, ennakointi ja suunnittelu.

Kuntaliiton arvion mukaan kosteus- ja homevaurioita olisi 20-25 prosentissa julkisia rakennuksia. Jos näin on, kosteusvaurioita on jopa tuhannessa koulussa.  Lähes joka kymmenes kunnan työntekijä on kosteusvaurioiden aiheuttamien ongelmien vuoksi poissa työstä viisi ylimääräistä sairauspäivää vuodessa.

Asia on siis vakava. Pahimmillaan työntekijä menettää työkykynsä. Myös vakavia oireita on yhä useammalla.

Vastuu on yhteinen. Niin kuntien kuin valtion pitää tarttua entistä vahvemmin tähän asiaan. Rahoitusta pitäisi suunnata pikaisiin korjauksiin, ongelmien selvittämiseen ja henkilöstön tukeen.

Kommentoi kirjoitusta...

Seuraavat »